Uusi luku elämässä

Minulla on ollut blogi vuodesta 2012. Siellä on siis kirjoituksia 22-26-vuotiaalta minulta. Siellä on paljon kasvukipuilua ja aikuiseksi opettelua, mutta minun ei ole enää pitkään aikaan tehnyt mieli kirjoittaa sinne. Kyseinen blogi on jo ihan ulkoasultaankin hyvin synkkä, mutta myös sisältö on hyvin negatiivispainotteista. En edes yritä herätellä sitä blogia eloon uudella ilmeellä. Sen suljin vain omaan käyttööni ja sinne ehkä palaan toisinaan fiilistelemään muistoja. Joitain muistoja (etenkin keikoilta) tuon varmasti myös tännekin, kun vain keksin järkevän tavan siihen.

Nyt kuitenkin olen päättänyt tehdä jonkinlaisen uuden alun. Elämässäni on tapahtumassa monta isoa muutosta ihan lähiaikoina, joten yritän elvyttää taas bloggailunkin ja ehkä tämä uusi pirteämpi ilme innostaisi siihen enemmän. Olen aina ollut jotakin realistin ja pessimistin väliltä ja myönnän olevani helposti muille kateellinen. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että se riittää. Toki positiivisemman ajatusmaailman saaminen aidosti osaksi itseä on pitkä ja työläs matka, mutta en aio enää olla se negatiivinen, katkera ja kateellinen ihminen, joka vain velloo itsesäälissä ja kuvittelee muille hyvien asioiden tipahtelevan taivaasta. Elämä heittää ihan jokaiselle paskaa niskaan ja se on sitten oma valinta, miten tilanteen käsittelee. Pääpiirteittäin minulla on kaikki erittäin hyvin elämässä: olen terve, minulla on ihana kumppani ja ihanat lemmikit. Minulla on rahaa asuntoon, ruokaan ja vaatteisiin sekä myös harrastuksiin. Vastoinkäymiset on osa elämää ja niiden kohdalla on vain tehtävä töitä omien tavoitteidensa eteen.

Suurin herätys minulle tapahtui syksyllä. Sain valmistumiseni jälkeen heti töitä, mutta asiat eivät menneet ihan niinkuin piti. Lyhyesti sanottuna parisuhteeni ilmeisesti soti paikan johtajan uskonnollista vakaumusta vastaan ja sen vuoksi minut savustettiin törkeällä tavalla työpaikalta ulos. Sain tosissaan pelätä tulevan ammattini puolesta, sillä asiaan sotkettiin poliisikin ja minua syytettiin aivan järjettömästä asiasta. Sillä hetkellä koko elämä tuntui murenevan käsiin, mutta ihanan perheeni ja kumppanini sekä myös entisten työkavereiden avulla sain itseni jaloilleni ja maineeni puhdistettua. Uskon tällä kaikella olleen tarkoituksensa ja nyt myöhemmin näen asian positiivisen puolen. Ksyeisessä työpaikassa olisi ollut henkisesti todella raskasta työskennellä. Myös muut työntekijät olivat väsyneitä johtajan toimintaan. Saan siis sinällään olla tyytyväinen, että pääsin sieltä pois. Koska nykyisessä kotikaupungissani on huonot työllistymismahdollisuudet, uskalsin myös tehdä ison siirron elämässä. Yhtenä iltana huvikseni lähdin selailemaan Helsingin asuntotarjontaa ja siitä se ajatus sitten lähti. Laitoimme puolisoni (tästä lähin blogissani L) kanssa tuulemaan ja pian olinkin jo Helsingissä työhaastatteluissa ja sain valita viidestä minulle tarjotusta vakipaikasta mieluisimman. Asunto löytyi myös ihmeen kivuttomasti ja olemme siitä hyvin innoissamme. Nyt siis nokka kohti uusia haasteita uudessa kotikaupungissa positiivisella mielellä!

Tällä kertaa loppuun netistä lainattu kuva. Tarkoitus on kyllä käyttää pääasiassa omia kuvia, kunhan vauhtiin pääsen.